Neiti S, yksinoikeudella.

Käytiin H:n kanssa hakemassa loput kamat opiskelijakämpästäni ja siivottiin asunto kesän vuokralaista varten. Ja juteltiin aika mukavasti. Vaikka H oli aluksi jyrkästi sitä mieltä, että T on vähän vikavalinta, se on kysellyt multa että mitäs nyt sit on tapahtunu ja ym. Ja sain kertoa H:lle ajatuksiani asiasta. Parempi fiilis, koska onhan se toki mukavampaa jos hyvä ystävä kuitenkin tarjoutuu kuuntelemaan vaikka ei asiasta itse niin innostuisikaan. Sain myös ehkä itse selkiinnytettyä ajatuksiani asiasta, kun H kysyi sellaisia asioita joita en ollut ehkä tajunnutkaan ajatella. Esimerkkinä, en nyt muista kysymystä, mutta sanoin ettei mun osalta nyt vielä mitään hullua tunnelatausta ole, vaan mielenkiinnosta katson mihin tää menee. H argumentoi vallan hyvin siihen, että ihan fine jos molemmat on sitä mieltä, asiasta pitäs jossain välissä ehkä vähän keskustella. Myöhemmin täydensin omaa vastaustani sillä, että mulla se tunnelataus voi tulla hyvinkin äkkiä ja siksi olen melko varovainen.

Ja tosiasia on myös se - jota en ääneen sanonut - että mä en tiedä miten lukea millä fiiliksillä toinen on liikkeellä, en ole sitä vielä koskaan joutunut varsinaisesti opettelemaan, ja varsinkin alkuun mulle pitäis uskaltaa sanoa enemmän tai vähemmän suoraan mikä on meininki. Mä en nimittäin uskalla itsestään luottaa siihen, että olisin ymmärtänyt jotain nyt jotenkin, että uskaltaisin itse ikään kuin laskeutua sen varaan paljastamalla omia tunteitani. Ne piilossa pidetyt tunteet on kuin verkko tai köysi, jossa voin roikkua, mutta jos paljastan ne, myös verkko tai köysi (miten sen nyt ajattelee) paljastuu ja katoaa. Ja ne toisen osapuolen paljastamat tunteet on uusi verkko jonka varaan lasken painoani paljastaen omia tunteitani. Mitä enemmän luotan siihen, että se toisen verkko kestää, sitä enemmän voin luopua omastani.

No, mutta kuten keskustelimme, asiat ei ole vielä niin pitkällä eli turha on siitä ottaa stressiä. Stressaan ennemminkin sitä, että kysyin T:ltä keskiviikkoiltana millon nähään - lunkisti erään asian tiimoilta enkä suoraan "moi, millon nähään?" - johon T vastasi "no mitä sä haluat ja toivot?" No fiddu! Jos ihan totta puhutaan niin heti eilen illalla oltais mun puolesta saatu nähdä, mutta enhän mä nyt voi ehdottaa mitään sellasta koska sittenhän näyttäisin ihan malttamattomalta ja liian innokkaalta ja mitä vielä. Sen sijaan totesin, että herra tekee tästä nyt kauheen vaikeeta mulle, ja loppujen lopuksi asia jäi ilmaan, eikä siihen olla vielä palattu. Ainakaan varsinaisesti. Tosin eilen kun mainitsin, että ajoin siitä sen läheltä kotiinpäin, T sanoi että olisin tullut käymään. Että ei mua ilmeisesti luudan kanssa huidota pysymään kauempana. Ja jos nyt en ihan väärin tulkitse asioita niin ihan selkeästi on kiinnostusta myös herralla :). Tosin välillä mietin, miksi. Mietin sitä myös hymykuoppamiehen kohdalla. Miksi mut pyydettiin matkaan? Ja miksi T on kiinnostunut? Joo, onhan meillä vallan mielenkiintoisia fb-keskusteluita ;), mutta ei niiden ole mikään pakko johtaa sellaiseen söpöilyyn, jota oli sunnuntaiaamuna. Mmmm, haluan takaisin siihen sänkyyn ja niiden käsivarsien ympäröitäväksi...

"Huomenta! Nyt olis jo aika herätä vähän tekemään esseetä. *suutelee kaulaa ja hyväilee peppua* Vai tekeekö sun mieli jotain muuta?"

Yhyhyhyyy täysin epäreiluaaa! Että mä heräsin omasta sängystäni ja T omastaan. Ja toi oli ensimmäinen asia heti kellon jälkeen mitä näin herättyäni. Hitto soikoon ku se osaa antaa mulle hyvän alun aamuun :). Mimmi on yhtä hymyä.

Ja sit katti palauttaa maan pinnalle kusemalla mun huoneen seinään. *facepalm*

Huh, taas hajoilen kirjoittamisen kanssa. En kertakaikkiaan osaa enää keskittyä! Mutta toisaalta ajatukset esseen painotuksesta ja rakentumisesta ovat kirkastuneet ja jäsentyneet, ihme ja kumma. Hetki ennen sitä tosin hajoilin taas ja pahasti. Vitutti niin ankarasti, että kyyneleet valui silmistä. Ja tottahan T onnistui just sillon pistämään fb-viestiä ja sai osansa tästä.. Toivottavasti en pelästyttänyt sitä ihan kokonaan .___.

T:stä puheen ollen.. Haluaisin vaan sinne sen luo. Koko ajan tekisi mieli pyytää, että saisinko tulla käymään, mutta en todellakaan aio tehdä niin. Riittää että olen jo muuten niin needy kuin olen! Kohta herra saa liian hyvän yliotteen..

En ole juurikaan pystynyt keskittymään kouluhommiin tänään. Ei jaksa enää kiinnostaa, ei sitten yhtään. Ja vähän väliä huomaan muistelevani T:n käsivarsia mun ympärillä.. Niitä pitkiä sormia. Niitä ruskeita silmiä, jotka katsoivat suoraan mun silmiin - haastaen, koska sanoin silmiin katsomisen olevan mulle todella vaikeaa. Haluaisin takaisin siihen sänkyyn, loikoilemaan ja olemaan lähekkäin. Ja haluan kietoa jalkani sen miehen ympärille, tuntea vasten mun kehoa. Sivellä käsilläni selkää, tuntea huulet kaulalla..

Lähdin eilen T:n mukaan. Ollaan molemmat loppujen lopuksi melko ujoja, enkä mäkään sit oikein osannut tehdä mitään. Melkein nolotti, mutta toisaalta siin oli sellanen hyvä fiilis. Istuttiin sohvalla ja kuunneltiin - yllättäen - Adelea, puhuttiin vähän siitä sun tästä. Käytiin myös hämmentävä keskustelu siitä, mitä aiotaan seuraavaksi tehdä. T kysyi haluanko mä nukkumaan - tästä pystyi tietenkin lukemaan ne rivien välissä olevat vaihtoehdot, että joko todellakin mennään nukkumaan, tai sit *krhm* you know ;). Mutta koska olin taas vaikea enkä kerta kaikkiaan uskaltanut tehdä mitään liikettä, päädyttiin jonkin aikaa vielä höpöttämään siinä kunnes siirryttiin sänkyyn ja todellakin mentiin vaan nukkumaan. Tosin totta kai mut haalittiin kainaloon :). En taas nukkunut kovin hyvin, mikä ei ole mikään uusi asia. Ehkä kolmisen tuntia yhteensä. Joskus kasin jälkeen T:kin heräsi sen verran, että pari sanaa vaihdettiin ja kapusin taas kainaloon. Torkuttiin ysiin, sit oli pakko hakea vettä ja sain ibumaxinkin. Takaisin sänkyyn, käsi rinnassa kiinni ja sellaista hiljaista makoilua vaan. Kymmenen maissa alettiin jo oikeasti olla hereillä ja juteltiin taas niitä näitä. Sellaista söpöilyä melkein. Lähdin kymmentä vaille 11 kävelemään bussille, ja vasta siinä vaiheessa, mulla takki jo päällä, T suuteli ekan kerran.

Mä en ole ollut tällaisessa tilanteessa aikaisemmin. En oikein tiedä mitä nyt sitten seuraavaksi pitäisi tapahtua. Ja tää on nyt jo selkeästi siirtynyt pidemmälle kuin vain känninen pano illan päätteeksi - eikä T ole missään vaiheessa edes vaikuttanut sellaiselta. Mutta mihin tää nyt sit menee? Ja mitä mun pitäisi tehdä? Ehkä vain katson mitä tapahtuu. Ja jos näyttää ettei meinaa mitään tapahtua, mun pitänee uskaltaa aloittaa keskustelu. Toivon kuitenkin, että T tekisi aloitteen, ihan vaan koska mä en tiedä mitä oon tekemässä ja T:llä vois kuvitella olevan hivenen enemmän kokemusta jo iänkin puolesta.

Pakko nyt sanoa, että edelleen on ristiriitaiset tunteet. Mä tykkäsin tosta illasta ja muusta tosi paljon, mut sit kuitenkaan ei tunnu mitään sellasta kliseistä kutinaa vatsanpohjassa kun ajattelen asiaa. Ja eilen myös hymykuoppamies piipahti paikalliseen ja vaikutti taas ihan siltä että oli kovasti kysymässä mua mukaansa, mutta olin ehkä hivenen kylmä, eikä herra siinä kauaa viipynytkään. Ja mulla tuli huono omatunto, koska se mies on tosi hauska ja sympaattinen, ja jos tätä tilannetta T:n kanssa ei olis, niin olisin edelleen tuijottelemassa sen perään. Heck, eilen heti ensimmäinen reaktio siihen mieheen oli se, että kouraisi vatsasta ja hymy levisi kasvoille. Sit iski paniikki, koska T istui siinä vieressä...

Mmmm, nautinnollista ;). Kiusaan T:tä faceviesteillä kun se on töissä. Se kiusas mua koko junamatkan ja päätin maksaa potut pottuina. Kirjoitan jo omastakin mielestä aivan hävyttömiä juttuja, vonkaan ja anelen siltä kyrpää ja kuvailen mitä itse teen. Paitsi että en tee, selaan samalla kissakuvia tai hs:n uutisia :D. Yritän saada sille tukalat paikat, ja vaikka se ei myönnäkään niin olen varma ettei sillä kalu ihan lepotilassa ole... ;)

Tulin tänään siis kotiin, ja jännitys kasvaa mitä lähemmäs viikonloppua mennään... Joko pe tai la olen suuntaamassa E:n ja H:n luo tyypilliseen tapaan, ja siitä seuraa tietysti Paikallinen. Vihjaanpa T:lle sitten, milloin olen suuntaamassa sinne. Tiedän ettei se malta pysyä poissa ;). En mäkään malttaisi... Jos en tällä kertaa lähde sen mukaan, on syynä vähintäänkin kuolemantapaus tai maailmanloppu. Kieltämättä kyllä jännittää. Nää viimeiset pari viikkoa on ollu kyllä sellasta kiimaa ja molemminpuolista kiihottamista... Huh!

Edit. 19.08. No. Kiusaaminen päätyi siihen, että jouduin itse kaivamaan lelun esiin... Ja ai hitto mikä setti! Finaaliin avustusta Ferraralta, ai hitto kun teki hyvää.

Ollaan muuten koko päivä juteltu facessa. Hitaasti tietty, mut keskimäärin varmaan pari viestiä tunnissa. Ihan hullua.

Hmm, tänään tässä aamulla taas juteltiin, pientä kiusaamista ja härnäämistä, ajatusleikkejä.. Herra lähti lopulta töihin ja pisti vielä linkin biisiin, "kuuntele tota kun jäät sinne vielä loikoilemaan". Biisi oli W.A.S.P:in Hold on to my heart. Joo. En lähde tästä nyt päättelemään mitään muuta ku että herran musiikkimaku on klassisemman rokin puolella ja vanhempaan suuntaan.

Tuntuu että haluaisin kertoa H:lle siitä kokkauskutsusta, mutta en tiedä miten neiti meinaa siihen suhtautua. Tai haluanko mä loppujen lopuksi, että kovin moni tietää mitä meillä (mulla ja T:llä) tarkalleen ottaen on menossa.. Ajattelen, että kyllä se sit selkiintyy jos on selkiintyäkseen.

Argh, nyt jos vaihtais aihetta. Pitäis alottaa pakkaamaan kamoja kasaan. Mahdollisimman paljon kun sais tänään pakattua, vois sitten ensi viikolla tulla autolla niitä hakemaan ja siivota kämppä kunnolla. Ei tarttis ku kantaa kamat autoon. Paskempi juttu jos vielä pitäisi kauheasti pakata. No niin, enköhän aloita. Musiikkia vielä soimaan!

 Uusi käänne. Jännittävä sellainen, ihan vatsanpohjassa pörrää :). Juttelin taas T:n kanssa facessa, päädyttiin puhumaan mausteista ja ruoanlaitosta yleensä. Sitten T kirjoitti erään kommentin perään "tervetuloa tänne laittamaan ruokaa, kauppakin on tossa vieressä". Siitä päädyttiin lopulta siihen, että meidän pitää kaivaa kalenterista joku hyvä päivä. 

Mua vaan hymyilyttää koko ajan. Apua. Onko kyseessä ikään ku treffit? 

Ai jumalauta..! Ainakin neljä tuntia "juteltiin" eilen, vähän ennen puolta kolmea yöllä läppäri meni kiinni... Ja kun heräsin, oli faceen minuutti sitten tullut eka viesti. Juteltiin taas varmaan pari tuntia ennen kuin revin itseni pois koneelta ja suihkuun. Ja sittenkin piti vielä kertoa, että mirri on puhdas ja pörröinen ;).

Mä en pysty muuta tekemään kuin hymyilemään tyhjäpäisen näköisenä. Perityypilliseen tapaani alan taas analysoimaan asioita. Onko tästä kehkeytymässä jotain isompaa..? Pääasiassa jutut on nautinnollista vihjailua, kuvailuja siitä mitä tapahtuisi jos oltais samassa tilassa.. Mmmh. Väliin mahtuu kuitenkin myös arkisempia juttuja, joskin niitä on huomattavasti vähemmän :D. Mutta mitä tapahtuu sitten, kun seuraavan kerran nähdään, meen sen luo, nussitaan, ja herätään aamulla? Mä ehkä toivon, että sama jatkuu, mutta jotainhan siinä on pakostakin erilaista.

Ja mä pelkään, että herran halut laantuu sen ekan yön jälkeen, sillä mä olen kaukana kauneusihanteista vaikka pitäisikin vähän pyöreämmistä.. Se mitä nyt ollaan mielikuvilla rakennettu, ei vastaa mua ja jännitän kuinka pahasti herran kuvitelmat romahtaa - romahtaako liikaa? Sinällään taas, ollaanhan me jo useasti nähty ihan sillai livenä, että on ihan herran oma moka jos kuvittelee mun olevan jossain näteissä mitoissa vaatteideni alla. Mistä sen tietää, jos sitä ei vaikka haittaa ollenkaan.. En vaan jaksa uskoa siihen, koska - no, en nyt vaan pysty uskomaan että ketään ei muka yhtään haittaa se jos toinen on niin uskomattoman kaukana perusihanteista. Sinällään ihan vinksahtanutta, koska mua itseäni ei juurikaan sellaiset ulkoiset asiat kiinnosta. En kuitenkaan voi kieltää etteikö joku oikeasti ylilihava ym. tapaus saattaisi laannuttaa halut. Mutta sekin riippuu niin siitä persoonasta. Siitä miten asennoituu, mistä pitää, mitä tekee...

Joo, ei olla missään takapakki-tilanteessa. Full steam ahead.

Miten toi mies osaakin olla noin kuuma? Sanoo kaikki oikeet asiat...